Lintubongausta
Meikämäykyn piti pakkaspäivien ratoksi kehitellä uusia harrastuksia. Yksi parhaista on lintubongaus. Onneksi näitä siipiveikkoja, keh heh, riittää meidän pihapiirissämme. Äippä vie niille läskitankoja, pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä.
Niin, siitä pakkasesta, että kyllä minä siellä ulkona tarkenen, kun minulla on toppapomppa päällä ja tossut jalassa. Äippältä loppuu sinni ja hän alkaa kantata kotiinpäin jo heti puolen kilometrin jälkeen. Minä pistelen tossua toisen eteen ja kaarran ihan toiseen suuntaan. Ja tuleehan se äippä sieltä perästä. Olen minä hänet sen verta hyvin kouluttanut seuraamaan... Kuinkas teillä, onko ollut oppivaisia ihmisiä perheessänne?




Ja kuvat on taas AIVAN ihanat!! <3
Kyl mäkin nyt sitten tarkenen siellä pakkasessa, kun äippä teki ne töppöset ja uuden villapaidan. Mun oli ihan pakko herättää äippä tosa ennen kolmee, et lähdetääs taas vähän testailemaan niitä mun uusia vermeitä. No oli mul vähä hätäkin, mut ne mää tein sitte vasta takasin päin palatessa. Et' hyvin meillä koulutus sujuu, toimii yölläkin.
Elli, meil olis varmaan paljonkin yhtesiä harrasteita ja intressejä, niitä juoksujakin. Meijän autokatoksessa, onneks en nää sinne jatkuvasti, kyttää haukka. Aikamoinen siipiveikko. Epäilenpä sen saavan helppoa saalista pihaltamme...
Sulla onkin hianot töppöset ja pulloveri. Sun äitis on kätevä. Sun äippäs on ollu lisäksi oppivaisempi ku mun. Meijän äippä kääntää yöllä vaan kylkee, kun houkuttelen häntä ulkoilemaan.
En mä kyllä yleensä ikinä herättele äippää yöseellä. En tiedä mikä mun oli, oli vaan pakko päästä ulos ja tulihan ne asiat sitte tehtyä sinne.
Mun henkilökunta on aika helppoja kouluttettavia. Varsinkin se toinen, se naispuolinen, se on helppo kuin mikä. Mutta valitettavasti se on vähän blondikin, joskus enemmän, joskus vähemmän. (Mutta hei, aina ei voi voittaa!)
Ulkona on inhottavan kylmää ja lumista. Oikein hyvin ymmärrän äippääsi. Voitaisko vaihtaa pakkasten ajaksi?
Terveisin Olli, lintubongaaja myöskin
Ei oo kovin pitkiä lenkkejä nyt tehty. Mä kyl kävelisin vaikka kuinka pitkään, mut ei toi tuolla hihnan toisessa päässä vie kuin pienelle pyrähdykselle. Väittää mun paleltuvan, mut itteensä se kumminkin tarkottaa.;)
Myrsky-kissa, tiäkkö kuule ku mä oon alkanu naukuun. Joo. Johtuu varmaan siitä ku mulla on muutamia kissakamuja: sä, Myrtti ja Naukulan Helmi. Mä oon oppinu puhuun kiälillä. Melko hienoo, vai? Noh, mä kuule luulen, että toi meidän äippä, vaikka sillä onkin harmaa tukka, on henkisesti melko blondi, joten siinäkin suhteessa ollaan samiksii. Mut on siinä se hyäty, että meidän äipät on helppo kietoo tassun ympärille ;D
Aatu, harakat ja varikset ei oo kauheen kivoja häädettäviä. Varsinkin ne harakat ovat melko äksyjä. Ovat onnistuneet säikyttämään mua useita kertoja. Mokomat. Joo, vaihetaan vaan, äipät, keh heh.
Milo ja Breci, tää meijän talo on rakennettu 70-luvulla ja sillon ei ollu tiatoo eneriapulasta eikä mistään. Ikkunat on katosta lattiaan. Mut just hyvä tämmöselle lintubongarille. Minkähänlaisen systeemin tosiaan teille vois kehitellä? Ku sinne pitäs itte pystyy kapuumaan ja olla turvallinen. Miätitään.
Olli, joo, mä muistan ku susta on blogissa oikeen kuvakin, kun ootat lintua puusta. Ai teijänkin äipällä on astma. Sama nääs täällä. Mut leivinuunin kyljessä kelpaa kölliä, niin sun kun äipänkin. Sekin on hyvä harrastus.
Ryhmy, oravat on kans kivoja seurattavia. Turhan vikkeliä tosin. Räyhätä? Noh, tiätysti pitää, keh eheh. Tota pihabonhausta ei muistettu, vaikka äippä kyl tiiras kiikareilla pihakuusta, kun siäl oli parvi keltaisia tirppusia. Sää oot kyl niin kova luu, että onks niin kovaa pakkasta viäl keksittykää ettet pysty pihalle pinkaseen.