Eläimiä on kiva käydä katselemassa!:) Mäkin jo tänään kävin lähistöllä heppoja moikkaamassa. On teillä koirakoulukaverin kanssa kokoeroa! Onneks se on kiltti!:)

Ei ystävyys kokoa tai rotua katso!

HUH, on teillä kokoeroa! Retket on kyllä aina mukavia, kun mukaan kerääntyy usein kaikkea uutta maisteltavaa, luvallista tai ei ;) Ootkos Pyry nähnyt vielä hevosia? Ne on aika...arveluttavia, tuumaa Helmi.

Onpas sulla iso kaveri! Näyttää kyllä kiltiltä, tollaselta leppoisalta henkivartijalta!

Mä en oo ikinä nähny lehmää. Enkä oikeestaan mitään muitaka eläimiä ku kissoja ja koiria :(

Kyllä on varmaankin turvallista tutustua vaikka mihin petoihin, kun vierellä on tuollainen turvakoira.
Meillä ei täällä ala taaskaan koirakouluja, joten pitää ihan itse kouluttautua. No, äippä kyllä avustaa:)

Aika iso tuo sinun kaverisi.Onkin maailman suurin koirarotu. Melkein on vaan jo puolikkaan lehmän kokoinen.Mutta rauhallisia ja kilttejä kuuluvat olevan. En itse tunne yhtään mutta tytön kaverilla on tuollainen. En vaan voi oikein ymmärtää miten kaupungissa tuollaista pidetään mutta eihan se minun asiani olekaan. Kakkapussin sijaan saa kyllä pitää mukana lapiota ja muovikassia...Terveisin Marja-Leena ja Ossi

Rymy, toi suurin koirakamu on kyllä symppis. Äippä on siihen ihastuksissaan ja se tottelee emäntäänsä tosi hyvin. Toisin kuin eräs...

Olli, juurikin näin!

Kaisu & Helmi, me mennään tonne Elonkiertoon uudelle retkelle perheen voimin jahkas säät suosivat. Retket on ihan parhautta. Näin hevosia ja niistä tulee juttua... Äippä pelkää hevosia, mä en vielä osaa sanoo.

Jalo, sitä se juuri on: leppoisa henkivartija. Hei, kyl sun tarttee päästä kattoon tommosia maalaiseläimiäkin. Siäl hais hyvälle, namsku...

Aatu, turvakoira, aivan. Sun äippäs on vissiin jämäkämpi kouluttaja kun mun. Mun äippä ei taho saada mulle sanomaa perille tai oikeesti en vaan viitti totella. Mulla on nyt vähän semmonen iili pääällä. Olis kyllä kivaa, kun olisit samassa koirakoulussa mun kanssa. Pantas ihan ranttalis :D

Marja-Leena, iso ja kaunis turvatoveri. Koirat ja ihmiset sopeutuvat erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin, onneksi. Ja ainahan täällä maaseudulla, missä asumme, on metsää lähellä.

Aiks, sulla on noin iso kamu! Mullaki oli, mut en tiä mihin se on hävinny. Olin kuulemma liian pieni juoksemaan sen kanssa metsässä, loukkaavaa.

voi myrsky ku sie oot kovin pieni tuon siun koulukaverin rinnalla :D

Arttu, iso ja komee kamu, on on. Ai liian piäni! Kenen mielestä me ollaan liian piäni. Juu, ei olla, koskaan :D

Veera ja mäykyt Milo ja Breci, niin ne kaikki sanoo, että oon pieni. Ja sievä. Vaik en tiä onks toi sievyys poikakoiralle ny niin meriitti, keh heh.

Komian kaverin olet ittelles saanu, hieno homma! Muistelen, että mies on aikoinaan sanonut Rosalle, kun vastaavia on tullut vastaan, että "kato Rosa, poroja!" :DDD

Kiva retki muutenkin teillä ja Inkku vielä mukana, ihan parasta! Ü

Annamari, sun miehes on melkonen vitsinikkari :) Juu, meil on aina kivaa ja Inkku on parhautta.

Ihana pari! <3 <3 Minä ottaisin niin mielelläni susikoiran, mutta muu perhe on vastaan... Ehkä vielä joskus (haaveitahan pitää olla!). Mutta eipä ole mäykyissäkään MITÄÄN vikaa! =D

Minz, teillä on kyllä tosi monta koirulia ja kissulia. Ehkäpä joku päivä laumaan tassuttelee uusi jäsen...