Tuubissa
Kaikkea mukavaa on taas tapahtunut muutamassa päivässä.
Ekaks äipän blogi täyttää huomenna vuoden, lisäks eka syksyni alkaa. Vettä onkin jo satanut mallikkaasti...
Tokaks koirakoulussa pelmuttiin kavereiden kanssa ja opeteltiin hihnassa kävelyä. Noh, tiesittekö, että minun pitäisi olla hihnassa niin, ettei äippä edes tunne minun olevan narun päässä? Melko gaumeeta. Kuinka hän sitten tietää, että olen vielä tallessa. Pitää nyt kuitenkin harjoitella. Oishan se mukavaa, kun panta ei painaisi kurkkua.
Kolmannen jutun säästin viimeiseksi, koska se on aivan parhautta. Kummi tuoda mätkäisi meidän pihalle tuubin. Joo, sen samaisen, jota kammosin metsässä, kun mukana oli se pelottava peuransorkkakin. Arvatkaapa mitä! Nyt ei pelottanut yhtään. Kyllä tuo kummi osaa hyvin innostaa. Sukelsin tuubiin pienen houkuttelun jälkeen liukkaasti. Hip hurraa! Tulin ja menin ja menin ja tulin. Oli kyllä mahtavaa! Kiitos kummille, nyt eivät leikit lopu kesken.
Sokurina pohjalla on, että olen oppinut pyytämään ulos. Siis käymään pihanperällä. Kato kun iskä antoi minulle napuroita aina kun kyykkäsin ulkona. Vähänkö hienoo. Fiksuna poikana anon ulospääsyä, kun sisällä ei saa palkkioksi kuin mulkaisuja.
Tässä vielä video:
hannah
Hihnassa kävelyyn auttaa se, että opetat mammas kulkemaan nopeammin, sitten se hihnakin pysyy löysällä, kun mammaa ei tartte raahata perässä vaan se kulkee reippaasti. Mulle hankittiin kahdeksan metrin pituinen fleksitalutin, kun mun mamma on niin hidas, nyt saan sit juoksennella edellä ja mamma hiihtää perässä, kun ehtii.
Annu, juu, kovasti oon kyllä pollakkana tästä tuubeilusta. Tuubimestari ;)
Helmi & Kaisu, heh heh, vai jäi Helmille peruutusvaihde päälle...
Hannah, vekkulin ovela kyllä olenkin :)
Jalo, oon tämmönen tuubi ittekin, joo. No mutta toihan oli hyvä ehdotus, toi pitkä hihna. Ovelaa. Ai, hiihteleeks sunkin mamma perässä...
Alma ja kumppanit, peruuttaminen on ihan parhautta ja se saa äipän aina nauramaan. Sitä on niin helppo hauskuttaa. Nyt vaan tuubailemaan.
Olli, me ollaan kato molemmat melko taitava, monelviisiin, niiku vaikka käymään naapureissa ;)
On ne munkin palkinnot vähentyneet. Kyl mäkin arvostan hyvää kotia ja saa rakkatutta ja rapsutuksia.
Paljon hyviä blogi- ja koiranpäiviä teille koko laumalle.
Taika-koiran emäntä, en kyllä ihmettele, jos on Taikalle jääny kammotus päälle jumituksesta. Hurja jo pelkkänä ajatuksena. Onneks on niitä siltarumpuja :D
Laumamme kiittää toivotuksista ja toivottaa kivoja harrastepäiviä myös teidän laumalle!
Tai oikeastaan kaksi, ne saa tosi kätevästi solmuun ja pensaiden ympäri.
Ehtii rauhassa haistella tarkemmin sillä välin kun mamma ährää niiden kanssa.
Me haluttaisiin myös ehdottomasti tuommoinen tuubi.
Ihan jo noiden herkkupalojen takia.
Niitä ei voi koskaan saada liikaa.
Tuota videota katsellaan kyllä useampaankin kertaan!
Mimmi ja Lennu
Mimmi ja Lennu (+Mk), heh heh, teil onkin kivat flexijekut. Herkkupalat on kyl maukkaita, mutta se tuubiin tuupattava peuranluu on aivan parasta. Tykkäätteks te luista? Juu, ja video saa, ja on suorastaan suotavaa, katsoa useita kertoja :D
Äippä kiittää onnitteluista!