Lauantai-iloa
Arvatkaapa mitä tein lauantaina? Noh, leikin ihanan Inkerin kanssa kolme tuntia. Aattele, k o l m e tuntia. Nyt ei aika loppunut kesken. Ehdittiin tehdä monenmoista. Ja kyllä me tehtiinkin.

Tietysti juostiin tukka korvat hulmuten. Eteen ja taakse. Vasemmalle ja oikealle.
Sylipainit piti ottaa myös ja tietysti kauneus voitti komeuden. Oonko vähän maito…

Tanssijärjestys oli selvä. Minä pokkaan ja Inkku vie.
Antoi Inkku minun välillä muka voittaa, kun painittiin ahkerasti ja ankarasti.

Sitten tuli jano.
Pikku Metsästä löysimme linnun pään ja Inkku olisi halunnut kieriä sen päällä. Kuka saapuikaan paikalle. Onko äipillä joku tutka tai ylimääräinen aisti? Enkös olekin sen näköinen, että ainostaan Inkeri olisi halunnut kieriä sen raadon päällä...

Inkku kaivoi äipän kukkapenkkiin kaumeen syvän kuopan.
Kurkistin josko sieltä näykyis Kiinan koiria. Ei näkynyt.

Kaunotar ja Hirviö?



Olli, tota noin niin, kyl määkin jotakin semmosta yritin, mistä äippä huomautti ettei olis oikein sopivaa. Hmm... Äippä kyl tykkäs siitä englantilaisesta sarjasta kovasti, mut olihan ne melko röyhkeitä, ne miekkoset, mut jotenkin lutusiis kans. Sano äippä.
Jalo, Inkku on söpömpi kuin söpö. Se on niin syötävä, että yritin jopa maistella sitä...
Marja-Leena, oooh, komistus! Kiitosta! Kyllä meillä olikin hauskaa.
Kaunis Nelli, oli mukavaa, oli. Mähän jään oottaan sun tarinaas. Inkku tulee ehkä Koirakouluun mun kaa...
Olette kyllä NIIIIIIIIN söpönen pari! Tekis mieli tulla pusuttamaan molempia ja pyörittämään lerppukorvianne sormen ympärille..
Hauskaa, jos Inkkukin tulee mukaan koirakouluun, niin oppii Inkunkin äippä tavoille! ;)
Mut eiks teille ole TAAS tulossa uusi/uusia luppakorvia? Meille ehkä ensi vuonna...