Äippä kutsuu minua pikkuapurikseen. Ahkera kyllä olenkin ja topakasti kiinni työn reunassa ja kaikessa innolla mukana. Iskä laatoitti Kasvulan lattiaa ja menin heti tarkistamaan, että tuleeko siitä mitään. Hyvä, kun menin, sillä…

Laatat olivat könöllään Kasvulan ulkopuolella. Mitä, mitä merkillistä?

Nämähän ovat ihan vinksin ja vonksin. Ihan omatkin jalat vippaavat.

Hei iskä, kato tässä kohtaa on noussu reuna ylös. Ettes viittis korjata.

Noh, nyt näyttäs menevän paremmin.

Annas kun mä vähän vielä painan. Näin.

Joo, tähän voi jo asentaa uuden laatan. Tasasta on.

No noin, tuo vaan. Minä pidän ulkoreunaa silmällä.

Noin.

Ja tässä se nyt on. Lattian suorin laatta. Tämän jälkeen iskä huusi, että äipän pitää hakee pikkuapulaisensa pois. Kiittämätöntä!