Tyrnävältä ajoimme mökille, joka on iskän serkun. Saimme siellä asustella ettei tarvinnut ajaa yhtä kyytiä yli 500 kilometriä. Samalla kävin moikkamaassa mummuani, jolla on 95-vuotissynttärit kesällä.

Pikkusen minä hermostuin siinä lähtötohinassa ja hain paikkaani äipän sylissä. Koriin en suostunut menemään. Juu, EN ja noup. Piste. Kiipesin ylös pitkin äipän rintamusta ja asetin meidän sydämemme päällekkäin. Pumtsi, pumtsi, pum. Kylläpä rauhoitti. Meitä molempia. Siihen uinahdin.

Kävimme kolme kertaa pissillä eli tunnin välein. Lorottelin kuin aikapojat. Samalla tankkasin vettä ja muutaman napuran. Minulla oli uutukainen sininen panta ja talutin. Kiltisti annoin asettaa pannan kaulaani. Matkapahoinvointiakaan ei ollut ollenkaan, vaikka kasvattajani pelkäsi minun puklaavan. Juu, ei ei. Ihan päästiin perille ilman kommelluksia ja kommervenkkejä.

Ystävällisesti talon koira Sisu, oli jättänyt minulle jälttäämiään luita. Minä jatkoin niiden työstämistä. Hyviä olivat. Tattista Sisu! Enkä pissinyt kertaakaan lattialle, vaan siivosti pihalle. Puhumattakaan muista tuotoksista. Herrasmies on herrasmies kyläreissuillaan.

Nukkuminenkin sujui ilman ongelmia. Iskä petasi meille siskonpetin lattialle ja siinä nukkua tuhistiin porukalla. Hyvät  7 tunnin unet vetäsin ja aamulla olin lähtökunnossa jo klo 5. Kotona oltiin puolilta päivin. Koko matkan käyttäydyin, vannon, mallikkaasti. Vuoroin nukuin äipän sylissä ja vuoroin jalkatilassa.

Sisun luut olivat kyllä hyviä. Taluttimessakin kuljin. Uimaan en sentään suostunut.

Myrskyä ilmassa…

Portaatkin opin kulkemaan ihan hetkessä. Oon kyllä etevä.

Iskän syli on maailman turvallisin paikka.