Hyvästit
18.03.2011 - 10:48
Rakas koiramme Pyry lähti tänään viimeiselle reissulleen.
Pyry oli aina iloinen, ystävällinen, reipas ja osasi palvoa aurinkoa ja pötköttää hauskoissa asennoissa. Wanha Herra viihtyi erinomaisesti sylissä paijattavana, mutta pintteli yhtä mielellään menemään metsissä. Meillä oli mukavia hetkiä ja retkiä yhdessä ja 15 mahtavan mukavaa vuotta yhdessä. Suru on suuri…
Pyryn kotiinkutsun aika. Hyvää kotimatkaa Pyry, olit meillekin niin rakas.
"Parempi rakastaa ja menettää, kuin olla koskaan rakastamatta"
on kuonoa ja
kahta lurppakorvaa yksinäisempi.
Yö
on toista hengitystä vajaa.
En pelkää. Ikävöin.
-Eeva Kilpi
Kuinka paljon iloa ja hyvää tuulta voikaan pieni koira tuoda ihmisen elämään.
Jossain vaiheessa ikävä sulaa lempeiksi muistoiksi, joka synnyttää kaihoisan hymyn.
Monia ilonhetkiä muistellen,
Kaija-Kummi
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi
ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.
-Tuntematon-
Hyvää matkaa Sateenkaarisillalle, Pyry <3
Vapautuiko vakanssai taivaallisessa hovissa vai virka kreivikunnassa? Sinne sinä varmaan suuntaat. Siellä Mademoiselle Hildur myös toimii ja toivottaa sinut tervetulleeksi. Me vain voimme tallettaa muistot ja elää niiden kanssa. Oli kunnia tuntea sinut.
Tiedän kokemuksesta, että päätös on ollut vaikea. Olin itse ilman (mäyrä)koiraa 9 kk ja sitten oli pakko saada uusi lemmikki. Ikävä edellistä koiraa kohtaa ei kyllä vieläkään ole kadonnut.
Olen surullinen kanssanne tästä päivästä, iloitsen yhteisistä vuosistanne ja toivon että kyyneleet kuivuu samassa tuulessa, jossa Pyry juoksi pihallanne.
Pyrren on nyt helppo hengittää...
Kovasti voimia ja jaksamista Pyryn perheelle, olette ajatuksissamme! Kiitos riemastuttavista kirjoituksista, niitä oli aina ilo lukea. Toivottavasti jatkoa vielä seuraa.