Matkani Virosta Suomeen
12.10.2010 - 07:32
Moikkelis koikkelis! Niin kuin kaikki hyvät muistelut alkavat, niin on palattava ajassa taaksepäin eli pentuaikaani. Olen jo 15-vuotias ja onneksi aika haalistaa tapahtumat, mutta yritän tässä kaivella muistini sopukoista hajatelmia.
Muistan pitkän automatkan, joka alkoi Virosta ja päättyi parkkipaikalle Suomeen. Takakontti avattiin ja siinä minä sisarusteni kanssa tihrustelin päivänvaloa. Häikäisi ja pelotti. Pelotti ja häikäisi, joko minä kerroin että pelotti. Eikä tietokaan emosta, vähän ihan rintaakin ahdisti ja nälkäkin oli.
Ystävällisen näköinen täti ja hänen pieni poikansa valitsivat minut. Ajattelin, että jee, vihdoinkin ruokaa. Mutta tätä onnea ei kestänyt kauan, vaan minut kuskattiin viikon kuluttua eläinsuojeluun. Muka pitovaikeuksien vuoksi. Se on kukkua! Kyllä sitä jokainen muukin pikkukoira pissii ihan varmasti lattioille. Ja aiheutan muka allergiaa. Johan pomppas! Ei näin pieni ja hyvän näköinen miekkonen voi aiheuttaa muuta kuin iloa, väitän minä.
Noh, mutta lähtö ja häätö kuitenkin kävi. Oli perjantaipäivä ja onneksi koirahoitolassa sattui olemaan paikalla täti, joka lupasi ottaa minut hoitoihinsa viikonlopuksi. Sitä viikonloppua on kestänyt nyt siis 15 vuotta. Aivan! Tällä pojalla kävi onnen pulla. Ja nimikin vaihtui siinä hötäkässä Pekosta Pyryksi. Ja tämä koiruus on kyllä pannutkin nimensä mukaisesti tuulemaan, on tullut jäitä tupaan ja lunta porstuaan. Haluatko kuulla miten tarinani jatkuu? Olen tehnyt paaaljon piha- ja puutarhahommia äipän apurina ...
Näissä kuvissa olen nuori ja notkea. Pitääkö jokaisesta lapsesta (lue koirasta) panna albumiin kuva, jossa kuvattava on nakkesillaan, tekemässä jotakin epämääräistä tai kuten minä tyttömäisesti pissillä? Opin kyllä myöhemmin nostamaan koipea mallikkaasti.
Pyry on HYVÄ nimi ;)