Minun yks aivan paras kissablogikamuni on nimeltään Myrsky. Komean nimen lisäksi kissakamuni on tietysti myös fiksu, hauska ja filmaattinen. Sain Myrsky-kissan blogista, Kissanpäiviä sijaiskodissa, haasteen. Pitää ensin vastata Myrsky-kissan yhteentoista kysymykseen ja sitten keksiä itse 11 uutta kysymystä, jotka pitää lähettää 11 blogikamulle. Huikeeta! Noh, yritetään.

Tässä nyt ensin ne vastaukset Myrsky-kissan kysymyksiin:

1. Mikä on jokapäiväinen ilonaiheesi?
Iskä ja äippä. Ja lenkurointi.
2. Mikä on lempipaikkasi kotona?
Sohvalla iskän tai äipän kyljessä tai aurinkolammikossa matolla. Mut lämmintä täytyy olla.
3. Mikä on lajisi?
Mäyräkoira.
4. Kissa vai koira?
Koira, mäyräkoira. Ei vaiskaan kaikki koirat ja kissat on kivoja.
5. Mikä on viimeksi lukemasi kirja, ja kenelle sitä voisit suositella?
Mä en lue kirjoja. Äippä ei anna. Joskus pienenä poikana luin sanomalehtiä ja posteja. Suosittelen lehtien lukua kaikille. Lehdillä voi myös kuivata lammikoita, siis jos ei ole ihan sisäsiisti…
6. Mikä on viimeisin hankintasi?
Tää ei nyt ehkä kuulosta herkulta, mutta on kyllä semmosta. Porsaankieliä. Äippä keitti ne ja mä saan niitä pieninä paloina temppupalkkiona. Mä joudun siis tienaamaan elantoni. Mielestäni epäkohta muuten niin täydellisessä elämässäni.
7. Omistatko ajokortin tai metsästyskortin? Vai molemmat?
Mulla on postikortteja. Ehkä muutamassa on hampaan reikiä kulmissa, mutta mä vannon, että ihan pienesti vaan.
8. Minkä taidon haluaisit oppia?
Näytelmätaidon, kun nyt en vielä oikein pärjää näytelmissä, kun en osaa poseerata pitkään ja hartaasti. Otankin parhaillaan näytelmätunteja. Joka perjantaina tapaamme koirakamujen kanssa Piskin maneesilla.
9. Paras tapa rentoutua?
Lötköttää auringossa ja lenkuroida mielenkiintosissa maastoissa, niiku kaupungilla, jossa on paljon tyttöjen jättämiä postauksia.
10. Mikä ruoka maistuu aina?
Jauhisliha ja lihaisat luut.
11. Mitä sinulta puuttuu?
Aika paha, mutta ei multa puutu kyl mitään. Mulla on neljä tassua, heiluva häntä ja komee naamataulu. Mä oon ihan täydellinen. Mut me Myrskyt ollaan…

Ja tässä minun haastekysymykseni:

1. Miau vai hau?
2. Mitä rakastat?
3. Inhokkisi?
4. Aurinko vai kuu?
5. Janojuomasi?
6. Lempilelusi?
7. Paras kaverisi?
8. Karkki vai kepponen?
9. Matkustatko mielelläsi ja miten?
10. Oletko haukku/maukuherkkä?
11. Ärsyttävintä ulkona?

Jaan haasteen kaikille halukkaille kommentoijille ja lukijoilleni. Ole hyvä kamuseni! Joo, ja jos et jaksa tai haluu keksiä uusia kysymyksiä, niin ei tarvitse pinnistellä.

Äänimaailma on meidän pihalla runsas. On linnun laulua, paitsi harakat, varikset ja fasaanit rääkkyvät, traktorin murinaa, autojen hurinaa, lasten huutoja ja naurua ja aivan parasta on toisten koirien haukku. Tykkään keskustella niiden kanssa. Äipän mielestä tämä tapa pitää kitkeä minusta pois. Siis MITÄ! Mikä se semmoinen vahtikoira on, joka ei ilmoittele olevansa paikalla. Ei mikään.

Alla on kuvia, kun kuuntelin naapurista pientä haukuntaa. Minun piti oikein päätäni kallistella, kun niin ihmettelin mistä moinen pieni ääni tulee. Äippä kertoi, että naapuriin muutti Vapun jälkeen käppänäpoika nimeltään Laku. En ole vielä päässyt sitä tapaamaan, kun se on kuulema tosi arka. Kunhan Laku kotiutuu, niin pyydän sitä meille leikkimään. En haukkunut Lakulle yhtään, vaikka muuten haukun kaikkea liikkuvaa ja haukun kyllä vaikka ei liikkuisikaan. Varoksi. Haukutaanko teillä? Omasta mielestäni en hauku yhtään tai vain tarpeeseen, mutta äippä haukuu minua liiasta haukkumisesta.


   

Eilen illalla oli ekat näytelmäharjoitukset. Meitä oli kolme mäykkyläistä ja viitisen isoa koiraa omassa ryhmässään. Kummi oli treenaamassa viime vuotisia pentujaan, Peetua ja Lumia. Kaikki mikä pystyi menemään pieleen myös meni. Voi tota meidän äippää, ei hänestä taida koskaan kehkeytyä kehäkettua.

Arvatkaa minkälaiset palkinnot äippä oli minulla laittanut? Kuulkaa, semmoisia aivan tavallisia kaperoisia papanoita. Eipä juurikaan innostanut temppuiluun. Ja mitä olikaan kummin palkintopussissa? Juuri keitettyä kieltä ja maksalastuja. Lisäksi Lumi tuoksui aivan ylimaallisen ihanalle. Nuusk. Lopputulos oli se, että minä venkoilin narun päässä ja hypin kuin sähköjänis joka suuntaan. Lisäksi alkoi sataa. Tästä opin, että jos ei parempia kannustamispalkintoja ala löytymään, niin teen stopin ja lakon. Juoskoon äippä itsekseen näytelmässä, siinähän ne kertymätkin karisevat. Minkähänlaiset arvostelut äippä saisi? Varmaan hylätyn. Jalat olisivat kyllä sopivan lyhyet, mutta turkki ei kiillä.

Mauri-sedän äippä, Komiat pärjää aina -blogista, kyseli apuvälinettä sohvalle loikkaamiseen, siis Maurille ei itselleen. Kerroin, että olen perinyt Pyry-papalta itse tehdyn jakkaran. Tai siis äipän veli eli Ensku sen nikkaroi ja äippä nitoi siihen samettikankaan päälle. Tässä jakkarassa on puiset jalat, mutta äippä mietti, että helpompi olisi ostaa rautakaupasta metallijalat ja ruuvata ne levyyn kiinni. Jakkara on 47 cm kanttiinsa ja korkeutta sillä on 20 cm.  

Sain Paulalta SatunNainen-blogista tunnustuksen. Kiitti kovasti!

1. Tykkään tytöistä. Tämä tieto ei varmasti tule kellekään yllärinä.
2. Opin sisäsiistiksi vuoden ikäisenä. Tosin merkkailen vieläkin, mutta harvakseen. Äippä ei kuitenkaan tykkää tästä aktiviteetistä.
3. Lenkuroin mielelläni metsänomaisessa maastossa.
4. Umpimetsät ovat pelottavia. Ei ehkä muuten, mutta äippä höpisee koko ajan jostain käärmeistä.
5. Otan aurinkoa aina kun se on mahdollista.
6. Olen haukkuherkkä. Tätä taipumusta on yritetty kitkeä minusta, mutta toistaiseksi melko laihoin tuloksin. Keh heh…
7. Aloitan perjantaina näytelmäharjoitukset.
    

Otsikosta voisi äkkiä luulla, että minusta on tullut kanafarmari. Näin (onnellisesti) ei kuitenkaan ole, vaikka uskoisin kyllä olevani erittäin hyvä kanafarmari, keh heh. Tipu on Tassimon sisko ja myös kaniinikarkkari. Oikeasti he eivät ole mitään sukua keskenään. Tassimo tuli Saksasta ja Tipu Norjasta. Niin, ja minähän olen Tyrnävän poikia.

En oikein tiennyt, että mikä otus tuo Tipu on, kun se on niin hirmuisen pikkuruinen. Tuijotin ja seurasin sitä herkeämättä. On se kyllä melko ihana.

Tänään oli huikea kevätpäivä. Kävimme heti aamusta retkellä Elonkierrossa. Vuohia ja lampaita ei vielä näkynyt aitauksissa. Ehkä parin viikon päästä pääsen tutustumaan niihin. Tulomatkalla poikkesimme myös kaupunkiretkelle. Luin ja jätin tosi monta viestiä. Rantojen miehet olivat saapuneet puistonpenkeille. En kyllä ihmettele yhtään, kun oli niin lämmintäkin. Keskustan lammessa ei ollut vielä ankkoja, joten kovin eläinköyhä retki kaiken kaikkiaan. Iltapäivän tein äipän kanssa pihalla hommia ja otin rinkoa.

Kevät tuli ja meni. Onneksi sentään yhtenä päivänä pääsin terassille paistattelemaan vatsaani. Nyt sataa vettä ja on tasasen märkää. Nähtävästi joudun vetämään sadeviitan päälleni, kun lähden äipän kanssa lenkuroimaan. En ole aiheesta isommin innostunut. Sadeviitta on kökkö keksintö ja sade kanssa.

Iltaisin katsomme telliä porukalla, siis huonolla kelillä. Kiipeän selkänojalle ja tuhisen iskän tai äipän niskaan. Tosi hyvä paikka kellitellä. Mitkäs ovat sinun parhaat lötkötyspötkötyspaikkasi?

Kyllä se kevät nyt sitten viimeinkin tuli. Näillä huudeilla ei ole enää luntakaan näkyvissä. Kuvat ovat kuitenkin viime kesältä, kesäkuulta. Silloin sain patseerata ilman talutinta etupihalla. Juu, nyt en enää saa. En sen jälkeen kun tein sen hankikantotempaukseni naapurin pihalle. Epistä. Pienet seikkailut piristävät, minua. Äippä meinasi saada sydärin tämän pienen retkeni johdosta.

Saas nähdä mahdunko tuolle kivelle enää. Kivessä on mainio kuppi, jossa oli hyvä köllöttää ja päivystää. Meidän pihalla onkin paljon liikennettä. Tirppusia ja fasaaneja saan ajella joka päivä. Varsinkin ne fasaanit ovat ärsyttäviä rotkottajia. Oravia on näkynyt tosi vähän. Olisiko syynä se, että iskä asensi vintille kaksi korkeaa ääntä päästävää laitetta. Äänen taajuus vaihtelee. Ensin vintiltä kuului melkomoista kolinaa, kun orava kävi pöllyttämässä kaiuttimia, mutta orava jäi hopealle ja muutti pois vintiltä. Onneksi se pörröhäntä ei muuttanut liian kauaksi, vaan asustelee alapihan pikkumetsässä. Me leikitään hippaa...

Olemme toipuneet eilisestä näytelmästä ja olemme matkalla uuteen näytelmään. Heinäkuussa on koiranäytelmä Tammelan Mustialassa, vaikka näytelmän otsikko onkin Kaikkien Rotujen Koiranäyttely Forssa. Onko mukaan lähtijöitä? Toivottavasti on leppoisan lämmin ilma, niin voidaan levittää huovat nurmikolle ja pitää piknikkiä.

Äippä nappasi tämän kuvan tunti sitten. Olimme yhdessä alapihalla katsomassa mitä kaikkea kevät on tuonut tullessaan. Äippää kiinnostivat kasvit ja minua linnut ja oravat.

Minulla oli tosi kiva kisakumppani, Simo. Se oli yhtä mukavaluonteinen kuin minä. Minä sain ERI:n. Koko päivä meni reissussa. Äipällä oli assarina koulukaverinsa Tiina, jonka sylissä nukuin.

Äipällä oli niin kova yskä, että hänestä lähti kovempi haukku kuin meistä koirista. Sitten vielä hänen nenästään alkoi rinnata verta. Minä aattelin, että voi hyvää pyhää! Onneksi Ulla-kummi pelasti tilanteen ja esitteli minut kehässä. Simo veti ammattitaidolla koko shoun ja minä katsastelin ja välillä patsastelin vähän muualla.

Tässä tuomarin arvio:
1 vuotias. Erittäin hyvä koko ja tyyppi. Kaunis pää. Hyvä kaula. Ikäisekseen hyvä eturinta ja runko. Syvä reisi. Ryhdikkäät liikkeet. Kaunis karva ja itsevarma käytös.

Siis heti sanon, ettei teidän tarvitse hätääntyä eli en ole, enkä ole ollut sairaana, vaan meidän äippä. Häneen iski joku kavala tauti ja hän on maata rojottannut vuoteensa pohjalla, kuumana kuin kekäle, viisi päivää. Mutta oli tästä taudista jotain hyvääkin. Minä pääsin sänkyyn äipän viereen. Aatelkaa! Sain lillua äipän täkin alla päivät pitkät ja kyllä täytyy sanoa, että olipa autuasta. Yöksi jouduin kyllä menemään omaan koppaani.

Yhtenä päivänä huomasin komean mäyräkoirankuvan makkarin seinällä. Tillistelin sitä oikein seisten. Täytyy sanoa, että oli kyllä melkein yhtä komea kuin minäkin...

Tampereen tätsä oli käymässä ja hän toi minulle Möökön. Mistä tätsä löytääkin nämä aivan parhaat lelut! Tämäkin on oikein jymäkkää tekoa ja siinä on lerpsuvia raajoja, joista on hyvä vetää ja riepottaa. Vinkukin löytyy, mikä onkin lelussa merkityksellinen.

Möököllä on hyvä karvapeite, tai en tiedä kuinka kauan, kun minä tykkään nutuuttaa ja nyppiä niitä karvoituksia. Lattialla kierii mustia tukkoja ja hapsuja. Meni meillä pari mattoakin villattomiksi, kun nypin niistä nukkaa irti. Hyvin lähti ja lähti kyllä matotkin roskikseen. Olisin kyllä niitä mieluusti vielä vähän työstänyt. Mutta tehän tiedätte meidän äipän...

Ehkäpä kohta päästään tositoimiin ulos ja puutarhaan. Oikein odotan, että pääsen auttamaan äippää istutustöissä, keh heh.

Milloin se kevät oikein saapuu? Luulin voivani kölläilä terassilla auringossa, mutta siellä olikin järjenvastaisen hyytävää. Palasin sisälle ja ryhdyin palvomaan aurinkoa kopastani käsin. Kyllä kuulkaa ramasi hyvin ja rinko lämmitti vatsaa. Oli autuasta.

Mitenkäs te muut? Oletteko ladanneet akkujanne pyhinä? Oletteko herkutelleet ja jolkutelleet pitkiä lenkuroita?