Kylläpä aamulla onnisti, kun lähdin toimituksille ulos. Samanaikaisesti Tiku laskeutui alapihan isosta kuusesta ja lähti ylittämään pihaa. Jesh! Tunsin tilaisuuteni koittaneen ja ampaisin ennen näkemättömään kiihdytykseen. Hypin yli lumikökkäreiden ja siinä vauhdin hurmassa ehdin vielä räksyttää haukkua miehekkäästi.

Orava oli nopeampi ja hyppäsi puuhun ja kapusi latvaan asti kovasti säksättäin. Tästä kun tuota spurttia vielä harjaannutan, niin enköhän vielä kohtaa Pörröhännän kuonokkain. Elän jälleennäkemisen ihanassa toivossa. Iloista ja seikkailuhenkistä menoa teillekin!

Kaikki jältettävät asiat ovat toivottuja tässä huushollissa. Äippä on kyllä erimieltä. En saa jäystää kenkiä, lapasia, tyynynkulmia enkä sukkatupsuja. Lelujen suolistaminen on aivan pannassa. Mielestäni tämä ei-ei-lista on liian pitkä.

Minulle kyllä annetaan säännöllisesti häränhäntiä ja -suteja (joo, on ne just niitä), erilaisia murutikkuja (ei paljon vastusta hammaskalustolle), possunkorvia, kuivasavustettuja luita ja oikeita luita, niitä jossa on tuoretta lihaa. Viimeksi mainitut on tosin syötävä parin päivän aikana, muuten ne hajahtavat ikävälle, siis äipän mielestä ei minun.

Onko teillä, hyvät blogikamut, jotain aivan lempparijäystettäviä?

   

Kaikki blogikamuni tietävät ja tunnistavat minut korvistani. Niistä on tullut suorastaan tavaramerkkini. Pienenä poikana korvani näyttivät ylimitoitetuilta ja kyllähän ne vieläkin villisti lepattavat. Mutta enkös näytäkin ensimmäisessä kuvassa aivan dobermannilta? Kaverini Tassimon korvat ovat aina nurinpäin eli pinkki sisäpuoli päälläpäin. Melko vinhan näköistä sekin.

Pitiköhän minusta tulla ensin jänis? Vai se Lentävä Dumbo?



Jos korvani puhuttelevat monia, niin myös katseeni. Minulla on ilmeitä muillekin jakaa. Ja jaankin, keh heh. Tuosta sivusilmämulkaisusta on tullut sellainen brändi, jonka iskä nappasi bändinsä tavaramerkiksi ja T-paitaansa komistamaan. Pitäisiköhän tehdä T-paita myös lentävästä nakista...

Puuhakasta ja rentouttavaa viikonloppua teille kaikille!

Vitsi, vitsi. En kerro lentävästä lautasesta, vaan lentävästä nakista elikkäs meikämäykystä. Kaniinimäykky Tassimohan kävi tässä kyläilemässä päivänä muutamana ja me pelmusimme, välillä villistikin, pihallamme. Sitä minä en vaan ymmärrä, että miksi kaniinimäykyn tarvitsee olla ärhäkkä. Ovatko kaniinit väkivaltaisia? Eikös kanit ja kaniinit ole söpöjä töpöhäntäisiä jäniselämiä? Oletko koskaan nähnyt otsikkoa: Raivoisa kani hyökkäsi ohikulkijan kimppuun. Tuskin. Mutta kaniinimäyris Tassimo osaa kyllä pitää hyvin puolensa, keh heh. Sillä on luonnetta. Minähän olen tunnetusti hieman nössö.

Juoksimme kuin aropuput. Lumi vaan pöllysi ja tarttui Tassimon partaan. Kimpoilimme myrskyisästi ja raisusti pitkin lumikäytäviä ja välillä oikaisimme umpihangen kautta. Oli kyllä metkaa. Tässä kuvanäyte:

Kummitäti tuli uusimman koiransa kanssa meille kyläilemään. Tämä pikkuveijari on kaniinimäykky ja karkkari. Ikää sillä on 5 kk ja painoa muutama kilo. Aikamoinen tirri, vai mitä? Sen nimi on Tassimo.

Heti teimme tuttavuutta ja sitten se haipakka alkoi. Painimme ja nuutuutimme toisiamme. Mahottoman puolensa pitävää plaatua tämä Tassimo. Vekkuli on puolet minusta, niin iältään kuin kooltaan, mutta meinasin väkisin jäädä sen kanssa hopeelle. Yhden kerran meille tuli kunnon tora, mutta sitten meidän pantiin jäähylle. Tassimolle tuli uni, kun sehän on vielä pieni poika.

Kummi mittaili rinnanympärystääni ja totesi, että olen kyllä kääpiörodun mitoissa. Hieno homma. Minut määrättiin myös lihotuskuurille, mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin. Toiveikkaasti ajattelen saavani hurjan paljon herkkuja. Äipän tuntien, tuskin tulee tämä uni toteutumaan.

 

 

 

 

Noh, nyt se tapahtui eli äippä ilmoitti minut koiranäytelmään. Olen monta kertaa mainostanut, etten osaa seistä. Tai tietysti osaan seistä, mutta en näytelmäposeerata. Arvaatte varmaan mitä tästä seurasi? Justiinsa. Äippä laittoi kaulaani näytelmätaluttimen, semmoisen ohkaisen narun. Sitten hän nosti minut pöydälle. Eikös pöydälle nosteta yleensä kissa?

Minä kävin heti istumaan. Osaan istua tosi hienosti. Kahdella kankulla ja yhdellä kankulla. Ei kelvannut äipälle. Hän heilutti herkkuleikettä kuononi päällä ja vaati jotain ihan muuta. Kävin sitten maahan mötkölleni. Senkin osaan tosi hienosti. Ei kelvannut äipälle sekään. Kauheen vaativa ihminen. Täällä osoitteessa olisi tempukas ja vaatelias äippä menossa kohta vaihtoon johonkin lepposaan äippään. Halukkaita?

Jotenkin sitten onnistuin ponnistelemaan koivilleni. Äippä kuljetti herkkua puolelta toiselle ja pakko oli nostaa bebaa maasta tai siis pöydältä. Joo, oli siinä suojamatto päällä, ettei nyt kukaan vaan luule, että ruokapöydällä saan patseerata.

Tosin selkäni oli kuulema koukussa ja takaraajat länkällään sisään päin. Kauheen vaativaa tää näytelmään valmentautuminen. Mutta pakko kai se on, kun minulla on näitä taunopalomaisia ominaisuuksia eli pentunäyttelyssä pussasin tuomaria, niin aateluus velvoittaa.

Olisko koirakamuja tulossa samaan näytelmään?

Niin kuin kaikki juttujani seuranneet tietävät, olen erittäin avulias koirapoika. Autan vaikka ei pyydettäisikään. Tai varsinkin juuri silloin. Tässä voitte verestää minun ja iskän laatoitusprojektia viime kesältä.

Noh, olen myös innokas sisäkkö. Mikähän on sisäkön miespuolinen vastine? Autan äippää usein siivoamisessa. Meillä onkin silloin melkoista hulinaa. Siivoaminen on mukava leikki. Ainakin minun mielestäni. Äippän sanavarasto on kyllä silloin hyvin suppea: EI, EI, EI. Arvatkaa välitänkö? Keh heh, en, en, en.

Nämä kuvat ovat heinäkuulta. Nyt iän myötä olen jättänyt tämänkin kivan siivousleikin vähemmälle, mutta pitänee viritellä uudestaan. Pölynimurin kanssa en leiki. Siitä lähtee mörkömäinen ääni ja se imaisee uumeniinsa kaiken, jopa minun lelujani niin kuin paperisilput, joita olisin halunnut vielä tarkastella.

   

Hyvin täällä voidaan, koko perhe. Minähän olen ollut kova rementelemään öisin. Kävellä rapsuttelen, ropsuttelen sohvaa ja välillä käyn haukkumassa ulko-ovella. Ja jos en minä ravaa, niin äippä. Se meinaan kävelee unissaan ja huuhteleekin välillä. Levoton sielu.

Noh, iskä keksi oivan aatteen. Yöksi pannaan makkarin ovi kiinni ja siihen loppuivat yöjuoksut, sekä multa että äipältä. Kyllä onkin ramassu makiasti. Meijän iskä saa joskus hyviä älynvälähdyksiä. Ja noista perjantaisista sähkövälähdyksistä olen toipunut aivan kuntoon.

Pakkanen putosi 15 asteeseen ja käytiin äipän kanssa pitkähköllä lenkuralla. Aurinko paistoi ja tuntui niin kuin se olisi jo vähän lämmittänyt. Toiveajattelua? En voi olla kehumatta niitä töppösiä. On ne vaan niin hyvät.

Lennokasta sunnuntaita ja mukavaa maanantaita teille kaikille!

Tulipahan sitten tänään kokeiltua sekin, että selviänkö sähköiskusta. Juu, selvisin. Noh, pyörittelin muinakoirina uutta kongiani, siellä oli herkullista juustoa sisällä, äipän työhuoneessa. Kongi vieri äipän työpöydän taakse ja minä sutena perässä.

Aikani siellä kolusin ja kongi jäi jumiin kaapin alle. En tiedä mikä minuun meni, mutta iskin hampaani paksuun sähköjohtoon ja rouskaisin. Herttinen sentään, kun löi kipunaa. Päästin veret seisauttavan parkunan. Yhtäjaksoisen.

Äippä hyppäsi metrin ilmaan ja huusi vähintään yhtä lujaa kuin minäkin. Onneksi iskä ei ollut kotona huutamassa. Minä ulvoin. Äippä ryntäsi ottamaan minut syliinsä ja rauhoittelemaan. Pikkuhiljaa siitä tokenin ja rauhoituin. Sähköiskun vaikutuksesta minulta pääsi ripaskaa. Koko pöksä haisi. Äippä ei kylläkään ollut yhtään vihainen.

Sitten äippä irrotti vioittuneen johdon irti seinästä ja siivosi ripaskat lattialta. Otti minut kainaloonsa ja mentiin sohvalle katselemaan telkkaria. Minua nukuttu hyvin siinä äipän massun päällä ja välillä kainalossa. Oli turvallista. Kuuntelin äipän rauhallista hengitystä ja sydämen lyöntejä. Pumpsi, pumpsi... En ole koskaan aikaisemmin järsinyt sähköjohtoja ja saa kyllä jäädäkin tähän ainoaan kertaan.

Käyn alapihalla pikalenkuralla ilman nuttua ja töppösiä. Painotan sanaa pika. Ulos, tulos ja sisälle. Onneksi sää on lauhtumassa, toivotaan ainakin näin.

 

Meikämäykyn piti pakkaspäivien ratoksi kehitellä uusia harrastuksia. Yksi parhaista on lintubongaus. Onneksi näitä siipiveikkoja, keh heh, riittää meidän pihapiirissämme. Äippä vie niille läskitankoja, pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä.

Niin, siitä pakkasesta, että kyllä minä siellä ulkona tarkenen, kun minulla on toppapomppa päällä ja tossut jalassa. Äippältä loppuu sinni ja hän alkaa kantata kotiinpäin jo heti puolen kilometrin jälkeen. Minä pistelen tossua toisen eteen ja kaarran ihan toiseen suuntaan. Ja tuleehan se äippä sieltä perästä. Olen minä hänet sen verta hyvin kouluttanut seuraamaan... Kuinkas teillä, onko ollut oppivaisia ihmisiä perheessänne?

 

Saimme Ellin blogista haasteen kertoa mielimusiikistamme, siis koko perhe. Ellin kehveli kyllä epäili, että minun mielimusiikkini on jo kaikkien tiedossa, mutta tulette vielä yllättymään…

Meidän äippä on aika kesy tyyppi. Vaikea uskoa, että sillä on ollut nuoruudessa välillä punainen, välillä valkea ja jopa sininen tukka. Nyt hänen tukkansa on harmaa. En sano mitään…

Minä kyllä suosittelen ohittamaan äipän ja iskän musat, koska sokerina pohjalla eli viimeisenä on MINUN VALINTANI.

Äipän musaa voisi kuvailla sanoilla simppeliä jytkettä. Tässä äipän musavalinnat:
1)    Mamba, Valokuvia ja Vielä on kesää jäljellä, koska Valokuvia ei löytynyt niin tässä teille kesää
www.youtube.com/watch

2)    The Mambo Kings – Beautiful Maria Of My Soul
www.youtube.com/watch

3)    Pave Maijanen – Jano
www.youtube.com/watch

4)    Carlos Santana – Samba Pa Ti

5)    Bette Midler – Wind Beneath My Wings

Tämmöisiä kappaleita voi odottaa ihmiseltä, joka voi katsoa Sound of Music:ia satoja kertoja ja muita vanhoja musiikkielokuvia uudelleen ja uudelleen..

Iskän musiikkimaku on hieman kehittyneempää ja monipuolisempaa:
1. Sultans Of Swing, Dire Straits

2. Johnny B. Goode, Chuck Berry

 3. Stairway To Heaven, Led Zeppelin

4. Imagine, John Lennon

5. Satisfaction, Rolling Stones

Ja tässä minun musiikkivalintani. Itse tietysti olen päätähtenä, iskä laulaa ja soittaa ja kuvat on napsinut äippä. Lady Jane eli istukaa ja nauttikaa:

Me saatin Sirpalta ja Tiitulta tunnustus ja tässä tulee siihen liittyneeseen kyselyyn vastaukset. Saatte itse päätellä, kummat vastaukset ovat minun ja kummat äipän:

1. Lempiväri? Jauhisliha. Niin, kyllä mä tiedän, että kysyttiin väriä, mut tarkotankin just jauhislihan väriä elikkäs punasta. Vihreä.
2. Lempieläin? Inkku. Koira ja kissa.
3. Lempinumero? 5 niiku varvasta. 5.
4. Paras alkoholiton juoma? Raikas vesi. Mä komppaan Myrskyä.
5. Facebook vai Twitter? Onks ne syötävää? Facebook.
6. Intohimosi? Äippä. Myrsky.
7. Lahjojen antaminen vai saaminen? Joo. Kyllä.
8. Mieleisin kuvio tai muoto? Luu. Sydän.
9. Paras päivä viikossa? Lauantai ja sunnuntai. Lauantai, kun saunanjälkeen voi vaan löhöillä ja tietää, että seuraavanakaan päivänä ei ole kiirusta.
10. Lempikukka? Ruoho. Unikko.
   

Nämä kuvat on otettu heinäkuussa. Tulispas pian kesä. Jos joku haluaa vastailla kyselyyn, niin nappaa ihmeessä mukaasi.

Kylläpä lähti aamu käyntiin mitä parhaimmissa merkeissä. Arvatkaapa mitä tapahtui! Ette ikinä arvaa...

Ei ei, ei tullut Inkku kylään, mutta melkein yhtä ihanaa. Tapasin ihastuttavan tipsuneidin, jolla oli ikää 7 kk ja se kuuluisa juoksuaika. Vähänkö me tykättiin toisistamme ja olisin kyllä mieluusti juoksuttanutkin häntä, mutta tipsuneidin emäntä ei antanut. Itse asiassa äippä kielsi, kun kuulema kävin kuumana. Noh, tietysti kävin kuumana. Olin suorastaan liekeissä.

Teimme treffit tulevaisuuteen. Tipsuneiti, en siinä hötäkässä älynnyt kysyä edes sen nimeä, asuu puolen kilometrin päässä meiltä. Lupasin viedä nimitietoni ja puhelinnumeroni sen postilootaan. Sitten jään odottelemaan yhteydenottoa. Kutsuin tipsuneidin meidän aidatulle pihalle leikkimään.

Minulla on huomenna synttärit. Täytän 10 kk. Ai niin, äippä on kovasti yrittänyt opettaa minua seisomaan. Ypäjälle ja Forssaan on tulossa koiranäytelmä, johon olisi tarkoitus osallistua. Ehkä. Turha sinne on kuulema mennä, jos en opi seisomaan pöydällä ja juoksemaan rinkiä. Höh. Mitäs opetti minut istumaan ja makaamaan. Ne kyllä hanskaan mitä mainioimmin. Tässä muutama kuva uljaasta profiilistani:

   

Tässä on iskän uusin musavideo. Pitihän minun taas tähdittää sitä: 

Two members of The Brainles, two sons of The Brainles and a very capable studio owner create their version of Dire Straits favorite, Sultans Of Swing. Mixed with some pictures from Nettimartta, this soup is served hot and spicy with couple of pints of Guinness! Also included a pittoresque dachshund Myrsky for those who love animals with an attitude...

En nyt tiedä sanoa, että kuinka monen koiran omakuva komeilee T-paidassa, mutta ainakin meikämäykyn. Iskä teetätti bändipaitoja, ja tässä näet tulokset. Komeeta!

Minulla on tuliterät töpikkäät. Kävin iskän ja äipän kanssa lauantaina kaupoilla. Nämä töpikkäät ovat fleeseä. Punainen väri on hyvä, kun erottuu hyvin hangesta, jos sattuu joku töppönen putoamaan. Näin muuten kävikin. Iskä ei huomannut mitään, niin käännyin ympäri ja annoin tossun iskälle. Tossukoko on 1. Hyvin istuvat.

Ensin heittelin tassuja sivuille, mutta äkkiä näihin tottui. Kohta mennä viipotin lujaa vauhti pitkin Kaupungin katuja. Eikä kyllä yhtään paleltanut varpaita. Kun töppöset riisuttiin, niin tassuni olivat lämpimät. Suosittelen.

Tossukoiden pukeminen ei tosin suju vielä mallikkaasti ja vie aikaa kuten kuvista näet:

Iskällä menee paremmin tai ainakin hänen varpaansa ovat lämpimämmässä kuin minulla. Iskä sai Tiltulta pohjalaiskoristeiset villasukat. Minulla varpaat palelevat niin, että on ulkoa pinkaistava takan ääreen koppaan ja sulateltava kohmeisia tassuja takkatulen loisteessa.

Katsotaanpa tuleeko tähän muutosta ja apuja, kun käymme iltapäivällä lemmikkikaupassa sovittamassa töppösiä. Onneksi Minz neuvoi, että jalat kannattaa olla mukana sovituksessa, että tulee juuri parahultaiset. Äippä meinasi lähteä ilman minua kaupoille. Pöh.

 

Vähäkö olen riemuinnut, kun tuli lunta. Eilen tein äipän kanssa lumitöitä ensin etupihalla ja sitten takapihalla. Etupiha ei ole aidattu, joten minä juoksin pitkä liina perässäni. En ensin hoksannut, että lumessa voi suklata ja tehdä tunneleita ja kahlata ja sitä voi syödä, mutta kun pääsin hoksun päälle, niin kylläpä iloitsin.

Alapihalla sain juosta täysin vapaana ja äippä heitteli minulle lumipalloja. Pukkasimme lykkyrillä käytäviä, joita pitkin olisin voinut juosta, mutta minua houkutti enemmän umpihanki. Oli lystiä.

Perin Pyry-papalta palttoon. Tämä vihreä nuttu on 15 vuotta vanha ja silti tosi hyvässä kunnossa. Nuttu oli Pyry-papan suosikki ja tykkään minäkin ulkoilla nuttu päälläni. Tästä voitte katsoa videon, kun Pyry-pappa juoksee vuosi sitten kotitiellämme tämä nuttu päällänsä...